Tämä kirja mietitytti minua syvemmin, kuin uskoin saadessani kirjan muutaman päivän pikalainaan.

Georgella on kaksitoistavuotias Dakota tytär, työ ja elämä rullaa tuttuun tapaan, kunnes James, tyttären isä, palaa kuvioihin.

Jacobs kuvaa kaiken niin helpoksi. Georgia, joka jäi yksin raskaana ollessaan, kantoi yksin vastuun lapsesta ja sai elämän sujumaan ilman lapsen isää, suhtautui Jamesiin hivenen katkerasti, aavistuksen epäillen, enemmän kuin hivenen loukkaantuneena menneestä ja siinä se, kuinka yksinkertaista, söpöä ja helppoa. Georgian ja Jamesin välillä oli joitain väärinkäsityksiä, selvittämättömiä asioita ja arkuutta, mutta kaikki ratkesi noin vain, aivan kuin elokuvissa, tai kirjoissa. Dakota suhtautui isäänsä heti luontevasti, kyseli vain hivenen ja oli innokas tutustumaan sukuunsa ja suku totta kai otti hänet innoissaan vastaan.

En voinut olla peilaamatta kirjan tarinaa omaani. Ei meillä ollut noin helppoa, ei ole vieläkään, vaikkemme ihan kahtatoista vuotta erossa viettäneetkään. Jo se huima tunteiden kavalkadi jonka olemme läpikäyneet hakkaa kirkkaasti kirjan vastaavan. Toisaalta, suurinpaa osaa tunteistani en osaa pukea sanoiksi, olen löytänyt tunteita tunteiden sisältä, käynyt läpi valtaisat määrät pään sisäistä kuonaa ja antanut tunteiden pyyhkiä mieleni pinnan yli uudelleen ja uudelleen.

Ei kirjassa voi tietenkään koskaan kuvata mitään pään sisällä tapahtuvaa kattavasti, mutta Jacobsonin yritys oli aika heikko. Toinen kirjan lukenut sanoi, ettei kirjan aiheena ollut yhteen paluu ja siksi se voitiin ohittaa niin keveästi. Minulle kirja oli kertomus lankakaupasta, langoista (aihe jota ei myöskään hyödynnetty niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista) ja uusioydinperheen synnystä. Kaikkihan me luemme kirjoja omasta näkövinkkelistämme, mutta tämä vain ei auennut parhaimmalla mahdollisella tavalla minulle. Olisin kaivannut pitkään ja leppoisaan kirjaan vielä viime silauksen, tiivistämistä ja suomenkielisen painoksen tekstiasetusten tarkistuksen, nyt kappaleiden välit olivat joissain kohdin unohtuneet ja se hivenen häiritsi lukemista.

Kirja kuuluu selvästi "hyvänmielenkirjat" kategoriaan ja oli aika höttöinen, mutta silti ihana. Loistavan kirjasta olisi tehnyt neulomisen ja lankojen tarkempi kuvaus, aavistuksen syvemmälle menevä kuvaus ja pienempi määrä ennalta-arvattavuutta. Siis jos kirja olisi ollut enemmän kuin suloinen Pieni suklaapuoti- kirja. Lankakaupan kanssa samaan aikaan luin Veikko Huovisen Hamstereita niin Lankakaupan innon puute, yksityiskohdilla herkuttelemattomuus pisti korostetusti silmään. Siinä missä Huovinen kuvailee anatumuksella aihettaa niin Jacobs jää selvästi vaisummaksi.

Lukemisen aikana havaittu: Oma, hillitty härmäläinen tunne-elämäni vaikuttaa eteläisen räiskyvältä kirjaan verrattuna, ehkemme me täällä pohjolassa olekaan niin jäyhiä kuin aina annamme ymmärtää…

Kirjan lukemisen jälkeen törmäsin akkainlehdessä seuraavaan internetosoitteeseen: www.lankabaari.fi Turku alkoi kiehtoa vierailukohteena :)

Google taasen johdatti minut jo ennestään tutulle Kirjakahvila-sivulle, jonka kirjoittaja onnistui paremmin kertomaan kirjasta kuin minä. Ja ne linkit ihaniin lankakauppoihin <3