Maalien valinta ei ole vahvin lajini; pikkuvessaan ostin taannoin miltei saman värisen maalin, kuin mitä se aiemmin oli ja nyt muksun huoneen sävyksi valikoitui makuuhuoneeni ja osittain olohuoneen väri. Vaalean sininen on valoisampi sävy, kuin se edellisten asukkaiden ammoin valitsema epämääräisen vaaleanpunainen, eli sinällään värin valinta ei mennyt aivan mönkään.

Muksu kuvioi joitain aikoja sitten sabluunalla ja laimealla kuviomaalausmaalilla sudenkorentoja seinälle, mutta jälki ei ollut maalin vetisyyden takia muksulle mieleinen. Uutta maalipintaa emme muksun kanssa maalaile, vaan etsimme jotain muuta maalattavaa

(seinän väri ei oikeasti ollut lähellekään kuvassa oleva sävy)

Huonetta maalatessani kirosin huonekorkeuden korkeutta, varvistamalla yllän nippanappa telailemaan maalin ylös saakka, jatkovarsi tms. lienee tarkoitettu kaltaisilleni pätkille… Onneksi velipoika pidempänä autteli katonrajan maalaamisessa, tai oikeasti auttoihan tuo kaikessa muussakin, tämä kun on vasta toinen kohde jonka saan itse maalata. Äärimmäisen rakasta velipoikaa piti tietenkin lahjoa Lidlin sushilla, mikä oli vielä huonompi valinta, kuin se vaalean sininen maali, jota on pian kaikissa huoneissa, velimies syö nimittäin kaikkea muuta, paitsi raakaa kalaa. Onneksi tuo tykästyi inkiväärilastuihin, ettei ateria ollut aivan fiasko. No, oli tuo veli tuonut tullessaan jotain taivaallisen hyviä tuorepasta tyynyjä, joiden sisällä oli ihanaa kinkkua, ne maittoivat ennen epäonnista sushi-ateriaa.