Kekri päättää satovuoden, sen ajankohta on vaihdellut jopa taloittain, sen mukaan, miten maataloustyöt saatiin tehtyä.

"Kansankielessä kekri on tarkoittanut viimeiseksi jäänyttä tai jonkun päättymistä. Kekri, köyri, kööri, keyri -sanoilla on myös tarkoitettu haltiaa, pelättiä ja vanhempina aikoina myös jumalaa, joka turvasi karjan kasvun." - Museovirasto -

Kekrinä tuonelan asukkailla oli lupa vaeltaa elävien maailmassa ja heille jätettiinkin ruokauhreja.

Mieluummin minä kekriä juhlin, kuin kaupallistettua Halloweenia. Syön ja nautin menneestä syksystä, vietän aikaa rakkaiden kera ja muistelen edeltä menneitä.

*

Mikäli kaipaan kauhua, värinöitä selkäpiihin, niin kuuntelen Vesa-Matti Loirin tulkinnan Miljoonasateen Olkinaisesta. Istun hämärässä huoneessa lähiön yön pitäessä ääniään ikkunan takana. Juon teetä tai punaista viiniä ja annan laulun kuljettaa mieleni mukanaan.


vai


Loirin ääni luo aavemaisen mielenmaiseman mystiselle tarinalle. Ajatukseni hiipivät Kingin luomaan Musta torni-sarjaan, enkä tiedä miksi. Loirin esittämänä en laulua youtubesta löytänyt, mutta löysin jotain hämmentävää; löysin Heikki Salon kertomasta mistä hänen laulussaan on kyse. Hämmentävää kuinka laulut ovat meille kaikille erilaiset, kuinka erilaisen tulkinnan kuulija saattaakaan saada laulusta, kuin mikä tekijällä ehkä oli aikomuskaan.

Kun laulusta otetaan pätkiä, sanoja sieltä täältä ja sekoitetaan ne, tarkastellaan erilaisten tarinoiden yhteydessä, muuttuu laulu uudelleen ja uudelleen. Ovatko suomenkieliset laulut minulle juuri sanojen taian takia niin tärkeitä, siksikö ei muun kielinen musiikki tunnu tekevän hevillä vaikutusta?