takki johon voin kääriytyä,
lapsi jota halata,
miehiä eri tahoilla, kaikenlaisia.
Minä elän elämää josta unelmoin nuorena.
Unelmat täytyy toteuttaa,
tuskat kestää,
viinat juoda,
vuokrat maksaa,
köyhiä puolustaa,
vaaleissa äänestää.
Minä pidän miehistä, jotka kantavat taakkansa,
perheensä, työnsä, tuskansa, vaivansa, eivätkä heittäydy heikoiksi.
Minä pidän naisista jotka käsittävät asiat ilman
että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä tuherra päiviään miesten selän takana. En ole täällä toistamassa vanhoja kuvioita.
En ole mikään lohtu tai satama.
Pistän asioita alulle, vaikutan, vaihdan ilmettä.
Minä olen köyhän makeinen, kirpeä, sinä muistat aina, ei nekku, eikä marenki.
Minusta ei saa enempää kuin osaa ottaa, osaa tahtoa.
~ Arja Tiainen, Vallan Casanovat ~
Kommentit