Junassa tapahtunutta:

Kiiruhdan junaan, valitsen penkin katselematta pahemmin ympärilleni. Virkkuutyötä esiin kaivaessani havaitsen vastapäisellä penkillä opettajani, sukkaa kutomassa. Vietämme parikymmentä minuuttia leikkien ompelukerhoa.

Sormet kohmeessa koetan virkata tylsää kuviotani. Sormet eivät taivu, lanka ja koukku menevät minne menevät ja kaikki on hidasta. Aseman kohdalla  vastapäätä istunut nainen hätkähtää ja alkaa kiiruusti pakkaamaan tavaroitaan.  ”Meinasin ajaa asemani ohitse, kun niin katselin virkkaustasi” hän toteaa. Kyllähän minä mutisin jotain kohteliasta ja mukavaa vastaukseksi, mutta ai että hävetti. Siis virkkuu kohmeisilla sormilla näyttää kaamealta, hitaalta ja… Miksi taas menin nolaamaan itseni?

Mukavia ja suloisia rouvia kumpainenkin ja kumpikin kohtaaminen oli jännän piristävä.